Kaikki ovat olleet siinä tilanteessa, ensin ollaan puhuttu että vietetään pienet häät, ehkä enintään 50 henkeä. Mutta sitten kun aletaan keräämään listaa kutsuttavista, niin 50 henkeä tuleekin jo täyteen puolessa välissä läpikäyntiä. Sitten ruvetaan miettimään, että keitä siitä kehtaisi karsia? Pitääkö aveceja rajoittaa vain avioliittoihin? Pitääkö lapset rajata sittenkin ulos? Pääseekö vain toisen puolison kummit? Onko tässä tekosyy jättää anoppi kutsumatta?
Otsikko on rohkea tai jopa ronski. Ei sitä tarvitse ottaa niin tosissaan, mutta olisiko paha ajatus jos osa tulisikin katettuun pöytään, ja osa tulisikin hieman myöhemmin jatkoille? Se on selviö että suurin osa kustannuksista häissä tulee ruokatarjoilusta sekä mahdollisista viinikaadoista. Tämän jälkeen muut kustannukset ovatkin lähestulkoon nuppiluvusta riippumattomat. Yleensä bändi ottaa keikkapalkkiota saman verran riippumatta siitä onko heitä fanittamassa 50 vai 150 henkeä, ja juhlatilan seinät eivät ole kalliimmat jos siellä on useampia silmäpareja ihailemassa. Tottakai mikäli hääpari haluaa tarjota myös anniskelun koko porukalle, maksaa se hieman enemmän jos jatkoille tulee enemmän väkeä, mutta silti kustannukset pysyvät kohtuullisina.
Kustannusten osalta meillä on muitakin ratkaisuja tietysti. Voimme sopia esimerkiksi että hääpari kattaa neljänneksen tai puolet baarin kustannuksista, jolloin saadaan hieman kustannuspainetta vähennettyä vierailta ilman että tarvitsee ennen häitä käydä pakettiautolla Tallinnassa. Tottakai kunnon baari muutenkin on näyttävämpi ja laadukkaampi kuin pahvilaatikoista tai kylmäaltaasta poimittavat käymistuotteet, ja drinkit sekä mocktailit kädessä hääkuvatkin näyttävät upeammilta kuin Export-tekstit tölkkien kyljessä.
Joten, mietipä sitä. Jos otetaankin välttämättömät vieraat jo juhlien alusta ja lisätään siihen muut tutut hieman myöhemmin, saadaan yhdet suuret juhlat ilman että kustannukset nousevat taivaisiin, ja mahdollisesti sieltä jatko-osallistujilta myös matkakassaan kolikoita ;)